Big Game

 Maanantai, 3. marraskuuta 2025

 Katselin tänä aamuna olohuoneessani seuraavan elokuvan.

 "Big Game" (alkuperäinen suomeksi, englanninkieliset tekstitykset ja englanninkielinen tekstitys; japaniksi dubattu; 2014; tuotettu Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa).

 Se oli erittäin viihdyttävä. Yksinkertaisesti sanottuna, se oli odotetun kaltainen. Musiikki oli fantastista. Siinä oli monia mieleenpainuvia lainauksia. Myös Suomen majesteettinen maisema oli kaunis (se saa sinut haluamaan asua siellä, vaikka näyttää kylmältä...). Se oli myös tekninen mestariteos.

 Minulla ei ole aavistustakaan, mitkä tuottajien sisimmät tarkoitusperät (poliittinen vetovoima) olivat. Kolme edellä mainittua maata kuitenkin tuottivat tämän elokuvan Obaman hallinnon aikana (sen toisella kaudella). Jokainen, joka näkee Samuel Jacksonin, ajattelee varmasti presidentti Obamaa.

 Vuosi 2014 oli vuosi, jolloin Venäjä aloitti Ukrainaa vastaan ​​sen, mitä nyt voitaisiin kutsua "ensimmäiseksi Ukrainan sodaksi".

 Ukraina, Yhdysvallat ja Länsi-Eurooppa katsoivat kaikki sormet suussaan.

Japanin hallitus turvautui, kuten aina, "erityistaktiikkaansa" "älä näe pahaa, älä kuule pahaa, älä puhu pahaa" ja odotti tilanteen rauhoittuvan luonnollisesti ja unohtuvan. Ensinnäkin kansakunta, joka kohtelee kaikkea "luonnonkatastrofina", tekipä kuka tahansa mitä tahansa, ei kykene kansainväliseen diplomatiaan, eikä heiltä yksinkertaisesti puuttuu siihen kyky.

 Vuonna 2014 Venäjän presidentti valtasi salamannopeasti Krimin Ukrainalta. Asialle ei voitu tehdä mitään. Sen sijaan, muuttamatta Japanin riippuvuutta Venäjästä energian ja ruoan suhteen, se syvensi entisestään poliittista yhteistyötään Venäjän kanssa ja siteitään venäläisiin oligarkkeihin. Japani (Shinzo Aben hallinnon aikana) seurasi samaa polkua (vaikka suunnitelmat Siperian kehittämisestä ja maakaasun tuonnista Sahalinin kautta pysähtyivät. Jos näitä suunnitelmia ei olisi pysähtynyt, Japanin riippuvuus Venäjästä olisi ollut huomattavasti suurempi).

 Jos länsimaat olisivat ottaneet lujan kannan Venäjää vastaan ​​vuonna 2014, Ukrainan massiiviset tappiot viimeisten kolmen vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana eivät ehkä olisi tapahtuneet.

 Historiallisesti sekä Iso-Britannia että Saksa ovat hyvin tietoisia Krimin strategisesta merkityksestä. Venäjän menettämä Krim on itse asiassa asettanut Ukrainan ja lännen vakavaan epäedulliseen asemaan sekä sotilaallisesti että sota-ajan talouden hallinnassa (toisessa) Ukrainan sodassa (vaikka termi "sota" tuntuu oudolta, koska kumpikaan maa ei ole julistanut sotaa toiselle mielivaltaisten syytösten perusteella), joka on raivonnut helmikuusta 2022 lähtien. Venäjä hyödyntää Krimiä täysimääräisesti ylittääkseen Ukrainan kaakkois- ja lounaaseen päin ja tunkeutuakseen maahan.

 Suomi on ollut jatkuvasti Venäjän läsnäolon kiusaama ja uhattu koko historiansa ajan. Kun Neuvostoliitto yhtäkkiä hyökkäsi Suomeen vuonna 1939, Suomi taisteli urheasti Neuvostoliiton armeijaa vastaan, joka oli lukumääräisesti ylivoimainen. Tuolloin hallitseva valta Britannia ei kyennyt tukemaan Suomea. Nyt Suomi yrittää liittyä Natoon, mikä lähettää selkeän viestin Venäjälle.

 Nämä kolme maata ovat saattaneet tehdä tämän elokuvan vuonna 2014 lähettääkseen rohkaisevan viestin Yhdysvaltain presidentille: "Tämä on liian säälittävää, joten yritä hieman kovemmin! Näytä meille luotettavampi puolesi!"

 Olipa se meille hyvä tai huono asia, kaksi vuotta myöhemmin herra Trump vastasi tähän "kannustukseen".

Montag, 3. November 2025

 Heute Morgen sah ich mir folgenden Film in meinem Wohnzimmer an:

„Big Game“ (Original auf Finnisch mit englischen Untertiteln und englischer Tonspur; japanisch synchronisiert; 2014; produziert in Finnland, Großbritannien und Deutschland).

 Er war sehr unterhaltsam. Kurz gesagt: Er entsprach meinen Erwartungen. Die Musik war fantastisch. Es gab viele einprägsame Zitate. Finnlands majestätische Landschaft war wunderschön (man möchte am liebsten dort leben, obwohl es kalt aussieht …). Auch technisch war er ein Meisterwerk.

 Ich habe keine Ahnung, welche Absichten die Produzenten verfolgten (politische Botschaft). Die drei oben genannten Länder produzierten diesen Film jedoch während der zweiten Amtszeit von Präsident Obama. Wer Samuel L. Jackson sieht, denkt unweigerlich an Präsident Obama.

 2014 begann Russland den sogenannten „Ersten Ukrainischen Krieg“ gegen die Ukraine.

 Die Ukraine, die Vereinigten Staaten und Westeuropa sahen fassungslos zu.

 Die japanische Regierung griff wie immer zu ihrer „Spezialtaktik“ des Wegschauens und Abwartens, bis sich die Lage von selbst beruhigte und in Vergessenheit geriet. Ein Land, das alles und jedes als „Naturkatastrophe“ betrachtet, egal was andere tun, ist von vornherein unfähig zu internationaler Diplomatie – es fehlt ihm schlichtweg an den entsprechenden Fähigkeiten.

 2014 trennte der russische Präsident in einem Blitzschritt die Krim von der Ukraine ab. Daran ließ sich nichts ändern. Stattdessen vertiefte Japan, ohne seine Abhängigkeit von Russland in Bezug auf Energie und Lebensmittel zu verringern, seine politische Zusammenarbeit mit Russland und seine Verbindungen zu russischen Oligarchen. Japan (unter der Regierung von Shinzo Abe) verfolgte denselben Kurs (obwohl Pläne zur Erschließung Sibiriens und zu Erdgasimporten über Sachalin ins Stocken gerieten. Wären diese Pläne nicht ins Stocken geraten, wäre Japans Abhängigkeit von Russland deutlich höher gewesen).

 Hätten die westlichen Länder 2014 eine entschiedene Haltung gegenüber Russland eingenommen, wären die massiven ukrainischen Opferzahlen der letzten drei Jahre und neun Monate möglicherweise nicht eingetreten.

 Historisch gesehen sind sich sowohl Großbritannien als auch Deutschland der strategischen Bedeutung der Krim bewusst. Russlands Verlust der Krim hat die Ukraine und den Westen militärisch und im Hinblick auf die Kriegswirtschaft im (zweiten) Ukraine-Krieg (wobei der Begriff „Krieg“ hier irreführend erscheint, da keines der beiden Länder dem anderen aufgrund willkürlicher Anschuldigungen den Krieg erklärt hat) schwer benachteiligt. Russland nutzt die Krim schamlos aus, um von Südosten nach Südwesten der Ukraine vorzudringen und in das Land einzudringen.

 Finnland wurde in seiner Geschichte immer wieder von Russlands Präsenz bedroht und gequält. Als die Sowjetunion 1939 überraschend in Finnland einmarschierte, leistete Finnland tapferen Widerstand gegen die zahlenmäßig überlegene Sowjetarmee. Großbritannien, die damalige dominierende Macht, konnte Finnland nicht unterstützen. Finnland versucht nun, der NATO beizutreten und sendet damit eine klare Botschaft an Russland.

 Diese drei Länder haben diesen Film möglicherweise 2014 gedreht, um dem amerikanischen Präsidenten Mut zuzusprechen: „Das ist zu erbärmlich, strengen Sie sich bitte etwas mehr an! Zeigen Sie uns eine glaubwürdigere Seite!“

 Ob es für uns gut oder schlecht war, zwei Jahre später war es Herr Trump, der auf diese „Ermutigung“ reagierte.

Monday, November 3, 2025

 Early this morning, I watched the following movie in my living room.

 "Big Game" (originally in Finnish with English subtitles and English; Japanese dubbed; 2014; produced in Finland, the UK, and Germany).

 It was very entertaining. Simply put, it's as expected. The music was fantastic. There were many memorable quotes. Finland's majestic scenery was also beautiful (it makes me want to live there, even though it looks cold...). It was also a technical masterpiece.

 I have no idea what the producers' innermost intentions (political appeal) were. However, the three countries mentioned above produced this movie during the Obama administration (in its second term). Anyone who sees Samuel Jackson would surely think of President Obama.

 2014 was the year Russia launched what could now be called the "First Ukrainian War" against Ukraine.

 Ukraine, the United States, and Western Europe all watched with their fingers in their mouths.

 The Japanese government, as always, resorted to its "special tactic" of "see no Monkey, hear no Monkey, speak no Monkey" and waited for the situation to calm down naturally and be forgotten. To begin with, a nation that treats everything and anything as a "natural disaster," no matter what anyone does, is incapable of international diplomacy, and they simply lack the ability to do so.

 In 2014, the Russian president, in a lightning-fast move, easily scuttled Crimea from Ukraine. Nothing could be done about this. Instead, without changing Japan's dependence on Russia for energy and food, it further deepened its political cooperation with Russia and its ties with Russian oligarchs. Japan (under the Shinzo Abe administration) followed the same path (although plans for Siberian development and natural gas imports via Karafuto were stalled. Had these plans not been stalled, Japan's dependence on Russia would have been significantly higher).

 If Western countries had taken a firm stance against Russia in 2014, the massive Ukrainian casualties over the past three years and nine months might not have occurred.

 Historically, both the UK and Germany are well aware of the strategic importance of Crimea. Indeed, Russia's loss of Crimea has put Ukraine and the West at a severe disadvantage both militarily and in managing the wartime economy in the (Second) Ukrainian War (although the term "war" feels odd, as neither country has declared war on the other, based on arbitrary accusations) that has been raging since February 2022. Russia is taking full advantage of Crimea to cross Ukraine from southeastern to southwestern regions and penetrate the country.

 Finland has been constantly tormented and threatened by Russia's presence throughout its history. When the Soviet Union suddenly invaded Finland in 1939, Finland fought bravely against the Soviet army, which outnumbered them. Britain, the dominant power at the time, was unable to support Finland. Now, Finland is trying to join NATO, sending a clear message to Russia.

 These three countries may have made this film in 2014 to send a message of encouragement to the American president: "This is too pathetic, so please try a little harder! Show us a more reliable side!"

Whether it was good or bad for us, two years later, it was Mr. Trump who responded to that "encouragement."